Tunteet, tunneprosessi ja tunteiden dynamiikka

Tunnevyöhyketerapiaan tullessaan ei tarvitse tietää, eikä lukea mitään tunteiden dynamiikasta.

Prosessi tapahtuu aina luonnollisesti omalla painollaan.

Halusin kuitenkin lisätä sivuille hiukan Tunneprosessin taustaa. Ehkä jossain vaiheessa tulee halu lukea tunteiden merkityksestä ja peilata omaa prosessiaan tätä taustaa vasten.

Vielä edelleenkin vallalla saattaa olla käsitys, että tunnevyöhyketerapia on jalan pohjien painelua, vailla sen kummempaa tavoitetta tai merkitystä.

Oman tunneprosessin kohtaamisessa saattaa olla apuna mieltää perustunteet ja niiden antitunnetilat osaksi omaa itseä, miten nämä mahdollisesti näkyy omassa elämässä.

Joskus on hyvin vaikea nähdä omien tunteiden ja tunnelukkojen taa, sillä ne ovat helposti sokeita pisteitä meille itsellemme.

Tunteet ovat kerroksellisesti kehossamme, itse vertaan niitä usein puiden vuosikasvuun. Esimerkiksi 2-vuotiaan tunnekokemuksiin ei ihan heti pääse uudelleen kokemisen kautta.

Tämä tunnekerros on kuitenkin täysin mahdollista avata kehon kautta pintaan. Sitä ennen ikätaso polarisoi useille muille myöhemmille ikäkausille. Juurisyy elämänhaasteisiin voi kuitenkin nousta varhaisilta tunnetasoilta ja jopa perimästä.

Ei myöskään ole aina helppo nähdä seuraavan tunnekerroksen taa, usein seuraavan askeleen oivaltaa vasta, kun tunnekokemuksen prosessoi ja samalla kehon tunnemuisti liikkuu eteenpäin. Mieli helposti kieltäisi kaiken. Keho onneksi on hyvin välitön, rehellinen ja suora ja reagoi aina välittömästi ympäristön peilaukseen.

Tunnevyöhyketerapia hoitoihin tueksi voi halutessaan lukea vaikka Tunne, antitunne ja perimä- kirjan tai sitten vain heittäytyä mukaan kohtaamaan itseään aidosti ja välittömästi. Tunteiden dynamiikka- kaavio on aina mukana jokaisella hoitokerralla.

Seuraavassa lyhyt esittely perustunteista, jotka kulkee tunnevyöhyketerapian taustalla.

Pelko ja antipelko

Aito pelko on myönteinen tunne. Sen tarkoitus on ohjata toimintaa niin, että ylivarovaisuus eikä uhkarohkeus vaaranna sitä. Myönteinen pelko ilmenee luottavaisuutena siihen, että elämä kantaa. Myönteinen pelko antaa myöden heittäytyä elämään ja ottaa myös riskejä.

Syvimpiä pelkoja on hylätyksi tulemisen pelko

Pelko on perustavanlaatuinen tunne, se liittyy sekä elossa pysymiseen, että kuoleman mahdollisuuteen. Suurin pelko tunneprosessin kannalta on hylätyksi tulemisen pelko. Tämä tunne voi olla jo syvältä perimästä tuleva, jolloin sen käsittely ja kohtaaminen tapahtuu myös syvällä tunneperimässä.

Tunteiden pelko kohdataan usein ensimmäisenä terapiassa. Tämä pelko estää ihmistä heittäytymästä hoidettavaksi ja kohtaamasta itseään. Ihminen voi pelätä alitajuisesti, ettei kestäisi tunteita, jotka prosessi nostaa pintaan. Pelko syntyy usein jo varhaisessa vaiheessa, jos sikiöltä tai lapselta puuttuu perusturvallisuuden tunnetta.

Pelkoperimä

Monet nykyihmiset kantavat mukanaan perimässään myös sotamuistoja, jotka sisältävät paljon kuolemanpelkoa ja voimakkaita pelkokokemuksia. Pelkoperimää prosessoidaan aina nyt- hetkestä edeten syvemmällä oleviin tunteisiin.

Miten käsittelemätön pelko voi näkyä?

Antipelko näyttäytyy usein turvallisuushakuisuutena. Arkuus ja uhkarohkeus taas ovat antipelon ääripäät. Usein tiedostamaton antipelko näkyy elämässä esimerkiksi ulkoisena turvallisuutena, kuten ylimitoitettuina vakuutuksina, tavarana, omaisuutena, turvajärjestelminä ym.

Kohtaamattomaan pelkoon voi liittyä mm. välttelyä, pakenemista, varuillaan oloa ja passivoivaa arkuutta tai se voi näyttäytyä uhkarohkeutena joka yllyttää kohtaamaan pelottavia asioita yhtenään.

Antipelko voi näyttäytyä minkälaisena vain elämäntapana, joka rajoittaa tai ainakin kaventaa elämän suomia mahdollisuuksia ja valintoja. On myös tyypillistä, että voimakkaita pelkotiloja pyritään kontrolloida järjellä. Sen tavan olemme oppineet jo hyvin varhain.

Monet vaarahakuiset harrastukset voivatkin olla antipelkotiloja. Järkitilassa kohtaamaton pelko voi näkyä epäonnistumisen, erehtymisen tai hallitsemattomuuden tai paljastumisen antitunnereaktiona.

Pelon olemassaolosta voivat kertoa myös ahdistuneisuus, jatkuva huolehtiminen, varuillaan olo, vaikeus olla yksin. Se voi näkyä myös paniikkina, fobiana tai jonkinasteisena pakko- oireena. Jos ihminen joutuu jatkuvasti yrittää hallita pelkoaan, hän väkisinkin väsyy ja uupuu.

Riippuvuus auktoriteetteihin

Antipelko voi näyttäytyä myös auktoriteetti- ja asiantuntija palvontana, jolloin oma terve vastuu ja vapaus jää taka- alalle. Ihminen turvautuu sokeasti ulkoapäin tuleviin auktoriteetteihin.

Kohtaamaton pelko näkyy kehossa lihaksistossa ja munuaisissa. Kihti, polvi-, jalka- ja lantionalueen ongelmat sekä reuma, lihas- ja sidekudosongelmat liittyvät usein kohtaamattomaan pelkoon kehossa.

(Vyöhyketerapeutti- opinnot, Kairon)

Viha ja antiviha

Aito viha on avain kohti itsenäisyyttä, luovuutta ja omaa tahtoa. Aidossa vihassa on uutta luova ja uudistava voima. Aito viha on uusien ideoiden, innovaatioiden ja toisinajattelun lähde. Oikeastaan viha voi olla myös hyvin kylmän hallittua, joten aggressio on enemmän näkyvää vihaa, joka avaa kehoa ja tunnemieltä.

Viha perustuu tunteena erottautumiseen ja itsenäistymiseen. Itsenäistyminen edellyttää tottelemattomuutta ja vihaa. Terapiaprosessissa vihan alkujuuret löytyvät kerroksittain lapsuudesta.

Vihan kieltäminen alkaa usein ensimmäisestä uhmasta noin kolme vuotiaana. Perustavanlaatuista vihaa syntyy ihmisen tunnemuistiin myös sikiö- tai vauvaiässä. Silloin tunteen takana on hylätyksi tuleminen. Tämä on sanatonta ja syvää vihaa. Vihan poisselittäminen, kieltäminen tai tukahduttaminen sairastuttaa tunnemielessä.

Vihan prosessointia edeltää yleensä pelon prosessointi.

Rangaistukset ja rangaistusten pelko synnyttää ja jättää jälkeensä sisäistä vihaa. Hylätyksi tulemisen pelolla ja rangaistuksilla hallitseminen synnyttää sisäistä vihaa. Usein murrosiässä nuori ilmaisee, ettei häntä enää voi hallita pakon, väkivallan tai suostuttelun avulla. Ilman vihan ilmaisemista ei terve itsenäistyminen oikein ole mahdollista.

Positiivisessa mielessä viha on rajojen asettamista itsen ja toisten välille.

Tottelevaisuus ja kiltteys synnyttää piilovihaa. Silloin ihminen mielistelee, jotta tulisi hyväksytyksi ja lopulta löytäisi rakkauden.

Antiviha on tila, jossa vihan tunteet on kielletty ja niitä yritetään hallita järjellä. Antiviha esiintyy joko kiltteytenä tai katkeruutena. Antiviha sisään painettuna voi näkyä elämässä mm: masennuksena, itsesäälinä, vetäytymisenä, heikkona itsetuntona, alistuvuuteen auktoriteettien edessä tai auktoriteettien mielistelynä.

Kiltti ei osaa sanoa ei ja alistuu. Vihan alle alistuminen aiheuttaa väsymistä ja masennusta. Sisään painettu viha voi näkyä esimerkiksi sijaistoimintoina, kuten urheiluna, joka koettelee aivan äärirajoilla. Yksi antivihan ilmenemismuoto voi olla ylikorostunut seksuaalisuus.

Katkera suru ei vielä vapauta vihasta, mutta myönteinen ja kohdattu viha vapauttaa ja antaa voimaa takaisin omaan käyttöön. Viha purkautuu prosessoidessa usein vähitellen ja sen on hyvä löytää terapeuttisia purkautumiskeinoja.

Vihan tunnistaminen parantaa ja on sallittua!

Vihan purkamiseen on kuitenkin ensin saatava rehellinen oikeutus, vihaaminen on oikein!

Anteeksianto ei tule yliymmärtämällä,

vaan tunteen kohtaamisen ja prosessoinnin jälkeen

Omien vanhempien yliymmärtäminen ennen vihaprosessia on vain älyllistämistä ja vihan sisään painamista. Viha on kohdattava ja purettava ennen ymmärtämistä.

Kun tämä tapahtuu aidon tunneprosessin kautta, on kaikki usein hyvin luonnollista ja tapahtuu lopulta kehon kautta avatessa omalla painollaan.

Aito ymmärrys tulee prosessin jälkeen ja prosessi juontaa usein syvälle suvun tunneperimään. Vapautuminen tapahtuu syvien juurien tuntemisen kautta, näin alamme jälleen vähitellen kävellä omilla jaloilla.

Ihmisen on oman kokemuksen kautta tiedettävä sisällään, mitä ja miksi antaa anteeksi. Tämä on sisäsyntyistä ja tapahtuu luonnollisesti omalla painollaan, kun aika on kypsä anteeksiannolle.

Vihan terapeuttiset purkukeinot

Vihaprosessi ei tarkoita vihan kaatamista asianomaisen niskaan suoraan, vaan löytyy monia terapeuttisia purkukeinoja, kunhan aito tunne ensin saadaan nousemaan pintaan.

Vihalle löytyy kohde ja tunnekehosta nousee esiin tunnemuisti, joka auttaa näkemään ja kokemaan padotut tunteet ja tilanteet kerroksittain.

Antivihassa ihminen saattaa esimerkiksi hautoa katkeruutta tai katkaista yhteydet vuosikausiksi.

Aito kohtaaminen ja tunteiden vapauttaminen ja sitä kautta sisäinen sopu tuo rauhan ja anteeksiannon.

Antiviha näkyy usein kiltteytenä tai katkeruutena. Antiviha ihminen voi olla myös kykenemätön tunnistamaan vihaa itsessään, vihan ilmaiseminen on täysin estynyttä. Ihminen, joka ei pysty vihaamaan ketään, on antivihatyyppiä. Antiviha ilmenee usein myös niin, että ihminen vihaa usein myös itseään, koska on antanut kohdella itseään huonosti ja siksi siirtää vihaansa eteenpäin.

Ihminen saattaa tuntea itsensä syylliseksi ja uskoo ansainneensa huonon kohtelun ja olevansa ei- minkään arvoinen. Hän saattaa myös vihata itseään, kun ei kykene sanomaan ei.

Sisään painettu viha näkyy masennuksena. Viha liittyy tahtoon ja itsetuntoon, siihen mitä minä tahdon omasta aidosta ydinidentiteetistä käsin ja kuka minä olen tunnemielessä itsenäistyttyäni uudelleen siitä, mihin minut on lapsuuden perheessä ehdollistettu ja millaiseksi ympäristö on tunnemielen muokannut, lukkoineen ja traumoineen.

Viha purkautuu ikätasojen lukoista 3, 9 ja 15, jotka sitovat sisäänpäin painetun uhman, usein keho kertoo ahdistuksen epämääräisistä tunteista, ennen kuin päästään ilmaisemaan aitoa vihaa. Tunteet kiertävät dynaamisesti kehää, edeten yhä syvemmille tasoille.

(Vyöhyketerapeuttiopinnot, Kairon)

Syyllisyys

Aitona perustunteena syyllisyys lähtee ihmisen omasta tahdosta, itsetunnosta ja siihen perustuvasta aidosta omastatunnosta. Kun ihminen tekee omantuntonsa mukaisesti oikein, hän sisällään tietää mitä tahtoo. Tunteiden syvempi prosessointi usein paljastaa, että kannamme kehossamme kerroksittain syyllisyyden taakkaa, joka on siirtynyt meihin usein tiedostamattamme.

Herkkä lapsi toimii aina niin, että hän olisi vanhempiensa rakkauden arvoinen, eikä häntä niin ollen hylättäisi.

Lapsen perusolemukseen kuuluu, että hän haluaa olla hyväksytty ja rakastettu omana itsenään.

Syyllisyyden tunne alkaa kasaantua, kun lapsi alkaa rikkoa vanhempiensa toiveita vastaan eli alkaa toimia vanhempien tahdon vastaisesti. Vanhemmat siirtävät oman syyllisyytensä lapsiin omien toiveidensa ja odotustensa muodossa.

Syyllisyys voi siirtyä ihmiseen myös hyvin varhaisena tunnetraumana, kuten ei- toivottuna lapsena syntyminen tai vanhempien toiveiden vastaisesti vääränä sukupuolena syntyminen. Tällainen tunnetrauma saattaa löytyä vaikka monien syvien masennusten ja itsemurhaherkkyyksien taustalta, ihminen kantaa syvää ja perustavanlaatuista syyllisyyttä tunnemielessään, joka lamaannuttaa ja estää elämästä.

Syyllisyys näkyy ns. aikuisen maailmassa siten, että on tehnyt vallitsevan normin, lain tai vallitsevan uskomuksen vastaisesti väärin.

Tullakseen hyväksytyksi, lapsi voi hyväksyä ihan mitä vain kohtelua, ollakseen jonkin arvoinen.

Syyllisyyden kohtaaminen on tunteiden dynamiikassa usein syvällä, terapeuttisessa oman elämän prosessissa se usein nousee pintaan vasta, kun pelkoa ja vihaa on purettu ja käsitelty jonkin verran.

Ihminen ei kykene näkemään ja kohtaamaan omaa syyllisyyttään niin kauan, kuin kieltää pelon ja vihan sisällään olevina tunteina. Ihmisen järki pitää syyllisyyttä otteessaan, kunnes tapahtuu aito tunteen kohtaaminen.

Jos ihmisen henkilöhistoriasta löytyy paljon pakon alla tekemistä ja alistamista toisen tahdon alle, on ihmisen hyvin vaikea tunnistaa itsessään syyllisyyttä.

Jos omaa tahtoa on latistettu, ei syyllisyyden tunteeseen aidosti ole helppo saada kosketusta. Ihminen on ohjelmoitu toimimaan niin, että välttäisi rangaistukset, eikä jäisi kiinni. Usein tähän sitoo myös pelko, joka liittyy rangaistusten uhkaan. Alun perin ei ole uskaltanut asettua vastaan vanhemman auktoriteettia tai ylivaltaa.

Ihminen tuntee tekemisistään syyllisyyttä aidosti vain omalla tahdollaan tehdyistä teoista ja tapahtumista.

Näin ollen on tunnemielessä täysin mahdollista, että ihminen voi tehdä mitä tahansa tuntematta syyllisyyttä, syyllisyyden tunteminen edellyttää aina oman vihan tunnistamista ja kohtaamista ensin.

Ennen tätä ihminen on kykenemätön ottamaan aidosti vastuuta omista teoistaan. Sitä ennen “joku muu” tunnemielessä on syyllinen, koska ihminen ei ole kosketuksissa omaan itseensä.

Ihminen, joka ei ole tunneprosessissa kohdannut syyllisyystraumojaan saattaa elämässään tehdä monia asioita tunnemielessä pakolla ja väkisin, vasten todellista omaa tahtoaan, aivan kuin lapsena.

Suorittaja, huolehtija ja taakan kantaja

Kohtaamaton syyllisyys naamioituu elämässä jatkuvaan huolten kantoon ja vastuun kantoon yli omien aitojen rajojen ja tahdon. Ihminen, joka huolehtii jatkuvasti muista ja kantaa toisten taakkoja, pohjimmiltaan pesee puhtaaksi omaa kohtaamatonta syyllisyyttään.

Nämä toimintamallit elämässä on syyllisyyden kieltämistä ja itseasiassa vallan käyttöä toisen ihmisen elämään.

Viaton enkeli tai uhri-rooli

Toista ihmistä voi aidosti auttaa tukemalla häntä omassa itsenäistymisprosessissaan ja ohjaamalla näkemään oma vastuunsa omasta elämästä.

Kohtaamaton syyllisyys näkyy ihmisessä antisyyllisyytenä. Ihminen saattaa ulkoisesti esiintyä viattomana, hyvänä ja uhrautuvana ihmisenä.

Marttyyri

Yhtälailla ihminen saattaa olla kielletyn syyllisyyden leimaamana marttyyri, joka uhrautuu aina muiden puolesta ja unohtaa itsensä. Usein käsittelemätön syyllisyys on niin syvällä, ettei ihminen itse tiedosta käyttäytymismallejaan.

Koetussa viattomuudessaan ihminen usein syyllistää muita ja asettuu muiden paitsi itsensä tuomariksi. Toinen ääripää on ihminen, joka kokee itsensä aina syylliseksi kaikkeen.

Tähän saattaa liittyä myös hyvin korostunut oikeudenmukaisuuden taju, joka pohjimmiltaan heijastaa käsittelemätöntä syyllisyyttä omassa itsessään. Antisyyllisyyden käyttäytymismallit syntyvät jo lapsuudessa ja usein jatkuvat läpi elämän, kunnes ne tunnemielessä kohdataan ja vapautetaan.

Omaa antisyyllisyyttään voi tiedostaa esimerkiksi tiedostamalla seuraavia käyttäytymismalleja itsessään:

Juoruaminen ja muiden “likaaminen” joka pohjimmiltaan voi olla oman syyllisyyden puhdistamista. Oman itsen, omaksumiensa ideologioiden ja ajatusten puolustaminen keinoilla millä hyvänsä.

Ylikorostunut oikeudenmukaisuuden taju ja äärimmäinen herkkänahkaisuus.

Hyväntekijän rooli

Koko maailman taakkojen kantaja esiintyy itse hyvyytenä. Varoo tarkoin koskaan loukkaamasta ketään ja syyllistää aina ensin itsensä. Pyrkii aina kaikessa täydellisyyteen, mutta ei koskaan ole omasta mielestään riittävän hyvä.

Tähän voi liittyä myös huonon itsetunnon pönkittäminen olemalla jatkuvasti esillä ja toisten huomion kohteena.

Saattaa kärsiä kovasti kaikesta ympärillään olevasta “vääryydestä.” Pohjimmiltaan hän tuntee olevansa itse kaikkeen syyllinen.

Antisyyllisellä on usein huono omatunto, se tuntuu soimaavan lähes kaikesta. Tämä “omatunto” on kuitenkin yliminän luoma ja perustuu ulkoisiin käskyihin ja normeihin. Ihminen ylisuorittaa, eikä ole oikeastaan koskaan täysin tyytyväinen omiin suorituksiinsa.

Syyllinen parisuhteessa

Antisyylliset parisuhteet saattavat näkyä mm: parisuhteessa toinen uhrautuu ja toinen käyttää hyväkseen, alkoholistin tai muun pahasti addiktoituneen puoliso saattaa uhrautua ja sisimmissään syyllistää muita omasta tilanteestaan.

Usein kuitenkin oma syyllisyys on kohtaamatta ja puoliso uskottelee itselleen pelastavansa alkoholistin. Ottamalla kuitenkin itse ensin vastuun omasta syyllisyydestään, hän myös usein päästää irti ja lakkaa ottamasta vastuulleen alkoholistin ongelmaa.

Kohtaamaton syyllisyys vetää puoleensa traumansa kaltaista parisuhdetta. Usein toinen kokee itsensä uhrina ja huolehtii lähestulkoon kaikesta. Trauma toimii magneettina, jossa syyllistyjä löytää itselleen syyttäjän, toinen uhrautuu ja toinen käyttää hyväkseen.

Parisuhteissa näkyy valtapeli ja riidat, kumpikin saattaa taistella omien oikeuksiensa puolesta ja syytellä toinen toisiaan, kohtaamatta kuitenkaan omia perustunteitaan ja traumojaan.

Antisyyllisyys on tunteista ovelin ja saa hyvin monenlaisia muotoja, koska ihmiseltä puuttuu kosketus aitoon omaantuntoon.

Taakan kanto, uhri- rooli ja marttyyri- rooli kulkee hyvin usein suvun tunneperimässä ja saa purkamattomana ihmisen tuntemaan syvää katkeruutta ja antivihaa, sillä samalla ihminen kokee itsensä kykenemättömäksi vaikuttamaan omaan elämäänsä. Hän kokee olevansa oman elämänsä sivuroolissa ja ajautuvansa tuuliajolla.

Kehotunneterapiassa antisyyllisyys patoutuu ahdistus- ja taakankantamistasoille, yläselkään ja hartioihin. Syyllisyyspersoonan epätasapainotiloja kehossa ovat usein: niska-, hartia-, lapaluu-, olkapää- ja käsivaivat, samoin vatsa- suolisto- ja paksusuolivaivat, nivel- ja lihasjäykkyydet, ahdistustilanteissa myös keuhko- ja sydäntuntemukset.

(Tunnevyöhyketerapiaopinnot Kairon)

Häpeä

Tunteiden dynamiikassa häpeä on tunteista inhimillisin, syvin ja eniten opituin. Järki kontrolloi häpeän tunnetta. Kun ihminen alkaa olla käsitellyt aitoa syyllisyyden tunnetta, alkaa alta paljastua häpeän tunnemaastoa.

Häpeällä ei ole omia kasvoja

Sanotaan, että tunnekehoprosessissa juuri häpeän prosessointi antaa ihmisille kasvot ja tekee hänet taas näkyväksi omana itsenään.

Häpeään liittyy usein suurin kieltäminen, sillä tämä tunnelukko on syvällä ja tunnelukon takana ei ole enää tilaa minkään salailulle tai peittelylle, kaikki ihmisen kokema tulee näkyväksi ja aitoon häpeään kykenevä ihminen alkaakin olemaan miltei täydellisen rehellinen ja avoin itseään ja muita kohtaan.

Kauniiden kulissien takana elää häpeä

Häpeään liittyy aina salassapito ja sitä peitellään kauniiden kulissien takana. Myös häpeän tunne tulee aidosti kohdata ajallaan, sitä ei voi järkeilemällä selittää tai ymmärtää. Häpeä tulee usein vahvasti jo perimästä, joten olemme kyllästetty häpeällä, joka kohdistuu eritoten vartaloomme, seksuaalisuuteen ja alastomuuteen.

Länsimaisessa kulttuurissa mm kirkko ja uskonto ovat hallinneet ja ylläpitäneet häpeän kulttuuria. Kasvatukseen liittyvä häpäisy oli myös joitain aikoja sitten hyvin yleinen kasvatuskeino.

Moraalisia arvoja ja käyttäytymisnormeja on yritetty iskostaa häpeän avulla ihmisten elämään. Monet häpeällisinä pidetyt asiat on kautta aikojen ja nykypäivänäkin pidetty kiillotetun kulissin takana piilossa.

Antihäpeässä elävä ihminen elää myöskin päässään. Kahdessa ääripäässään tiedostamaton ja sisään painettu häpeä voi näkyä elämässä joko räävittömyytenä ja häpeämättömyytenä taikka enkelimäisenä viattomuutena.

Enkelimäinen elämä

Enkelimäinen häpeän kieltäjä usein yliymmärtää kaikkia ja kaikkea. Viaton enkeli sopeutuu ja pelkää tulevansa hylätyksi niin paljon, että suostuu miltei kaikkeen.

Toimintamallia ylläpitää läheisriippuvuus ja samalla uhrautuvaisuus.

Tässä ääripäässä ihminen voi pukea syvän kohtaamattoman häpeänsä toisten auttamisen kaapuun. Ihminen välttelee esilläoloa ja pelkää paljastuvansa. Joskus häpeän peittely ilmenee ankaruutena itselleen, viattomuutena ja pelokkaana suorittamisena.

Kohtaamaton häpeä parisuhteessa näkyy usein siinä, että kiillotettu pinta ratkaisee suhteen syvyyden. Antihäpeään voi kuulua myös valtaa, alistamista, seksuaalisia ongelmia ja vaikeuksia parisuhteessa.

Häpeän lukon prosessoinnissa kaikki tulee näkyväksi, rehelliseksi ja totuudelliseksi. Monet tarkoin varjellut häpeän lukkoa ylläpitävät tapahtumat ja asiat tulevat näkyväksi ja kohdatuksi.

Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä on syvällä perimän tunnemuistissa. Omaan kehoon ja seksuaalisuuteen liittyvät häpeälliset tunnekokemukset sitovat ihmiset häpeän tunnelukkoon.

Insesti tai muut seksuaalisuuteen liittyvät tunnetraumat sitovat ihmisen häpeän tunnelukkoon. Monet perheen sisällä tapahtuneet vaietut kokemukset tulevat näkyväksi häpeän prosessoinnissa, alkoholismi ja alkoholin aiheuttama tunnetaakka lapsuudessa koettuna edellyttää vapautuakseen häpeään asti ulottuvaa tunnekehoprosessointia.

Silloin kaikki tulee näkyväksi ja avoimesti kohdatuksi.

Häpeää perustunteena pidättelee kehossa ensin ahdistustasot, tyypillisiä kehollisia oireita voivat olla mm: hormonitoiminnan häiriöt, seksuaaliset ongelmat, kouristuksenomaiset kivut, kovat kuukautiskivut, impotenssi tai vastaavasti hallitsematon seksiaddiktio.

Usein häpeän lukkoinen ihminen ei siedä aitoa läheisyyttä. Kehoterapiassa kohtaamaton häpeän tunne oireilee myös päässä, aiheuttaen pään alueella ongelmia. Kovat repivät migreenit mm, hermostolliset ongelmat, kuten myös kuuloon ja näköön liittyvät ongelmat voivat olla tyypillisiä häpeän kieltoon liittyviä kehollisia ongelmia.

(Tunnevyöhyketerapiaopinnot Kairon)