Runo olemisesta

Todellisen olemisen kautta palvelet tarkoitusta hyvin vaatimattomalla tavalla, sinun on yhä vaikeampi olla enää mitään täyttääksesi tarkoituksen.

Me kohtaamme näkymättömän verhon kautta ja samalla olemme osa yhteistä hologrammia. Me tiedämme, että kosketamme syvältä vain olemalla, tekemättä mitään olemisestamme.

Tekeminen loppuu ja oleminen alkaa. Tämän oivaltaminen on vapauttavaa. Voimme kylvää siemenen ja nähdä sen kasvavan. Meille on saman tekevää miten edustamme olemista, sillä vain oleminen palvelee tarkoitusta.

Meidän on yhä vaikeampaa olla mitään, ei varsinkaan julistaa mitään totuutta, sillä sisällemme joskus kylvetty siemen on alkanut itää, eikä olennaisen näkeminen vaadi meiltä mitään.

Me tiedämme täyttävämme tarkoituksemme vain olemalla ja keskittämällä koko mielemme sisimpäämme, jotta sisällemme kylvetty totuuden siemen voisi loistaa tarkoitustaan, sillä kuin tekeminen loppuu, alkaa oleminen.

Olemisella ei ole mitään muuta instanssia, paitsi aito ja rehellinen, sisältä kumpuava elämän jano. Ensin on löydettävä sisältään lapsi uudestaan ja koettava se kaikella tunteella.

Olemme elämän lapsia. Kristusvalo herää sisällämme ja tulemme erillisyydestä ja pelosta kotiin.

Silloin annamme sisällemme istutetun valon loistaa yhdessä luomakunnan valoa.

Silloin kun tulemme osaksi valoa, tiedämme, ettei mikään meissä ole niin suurta kuin oleminen.

Meitä ei ole, sillä sisällämme oleva valo on tehnyt meidät yhdeksi ja tehtävämme on vain loistaa himmeää valoa yhdessä, tekemättä itsestämme mitään, olemalla samalla kaikessa.

Sillä elämän merkitys on yksinkertainen oleminen.

Keskeneräinen oleminen on kaipausta. On siunaus olla epätäydellinen ja aito.

Ihmisyys tekee meistä rehellisiä ja aitoja kohtaamaan oman itsen kautta kaiken menneen, niin että kerran olemme osa täydellistä olemista ja elämme ihmisen osaamme ihmetellen vapautta, jonka koemme tämän kaiken oivaltamisen jälkeen.

Otamme tästä vain ihmisen kokoisen osan ja sisällämme on rauha ja luottamus tulevaan. Taidamme olla luotuja jostain suuremmasta, johon mieli ei yllä.

On siunaus elää elämää palvellen korkeinta tahtoa ja viisautta ja antautua näkemään olennainen.

Olemme luotuja elämälle.

Meillä on vapaa tahto ja halu, joka sallii meidän olla vapaita.

Vapaita ja rakastettuja.

Mikä siunaus onkaan nähdä, että elämällä on tarkoitus, vaikka emme pyrkisikään mihinkään.

Elämällä on ihmisenä arvo, jota ei voi mitata maallisella määreellä. Tämän takana on jotain suurta ja kaiken läpäisevää.

Näin ihmettely jatkuu ja saamme nähdä edessämme vielä kaiken tarkoituksen, sillä silloin kun emme enää pyri mihinkään, alkaa elämä.

Elämä on lahja. Tällä elämällä on tarkoitus, kun sisältämme etsimme kutsumusta ja hiljaa kuiskaamalla sen jumalalle.

Tietoisuus on meissä, eikä mikään enää estä elämää kuljettamasta meitä eteenpäin, niin että voimme vain antautua ja palvella korkeinta, joka on sisällämme.

Olemme sanoin kuvaamaton osa jumalaa ja elämän pyhää henkeä.

Ydinpersoonamme on luja ja täynnä yksilöllistä elämänvoimaa.

Löydä se uudelleen.

Näin tulemme löytämään tien, jota olemme etsineet, sillä totuus on jotain hyvin yksinkertaista ja syvää.

Tähän päästäksemme meidän tulee oivaltaa itsemme ja nähdä, että kaikki pyrkiminen on lopulta turhaa, mutta olennainen osa matkaa.

Meidän on nähtävä itsemme osana kaikkeutta ja samalla päästettävä irti tarpeesta olla mitään muuta kuin sisällämme heräävä henki.

Olemme yhtä isässä ja pojassa.

Runo olemisen kaipuusta

Runo vapauden kaipuusta

Mikset sinä jo sallisi itsellesi vapautta nähdä sitä valoa, joka olet.

Tämä valo ei ole sidoksissa aikaan tai paikkaan, vaan tekee sinusta yhtä vapaan kuin ääretön sielu, jolla ei ole nimeä tai pyrkimystä, vaan sen ainoa tarkoitus on olla vapaa liikkumaan, kokemaan ja täydentämään itse elämää ja sen tarkoitusta.

Olet joka hetki yhtä vapaa kuin elämän henki olematta sidottu mihinkään muotoon, sillä elämä virtaa kauttamme tehden meistä vapaita olemaan, joka hetki juuri niin kevyitä, että alati yllämme kulkemaan rajattomasti.

Meillä on vapaa tahto ja halu ohjata itseämme polulla, jonka elämän todellinen moninaisuus on tehnyt runsaaksi ja anteliaaksi.

Olemme vapaita näkemään elämän todellisen luonteen sitomatta itseämme mihinkään ja kokien elämän runsauden virtaavan kauttamme.

Olemme siunatut.

Olemme rakastetut ja kokoamme itsemme pala palalta ehjäksi.

Runo vapauden kaipuusta ja keskeneräisyydestä