Se joka itsensä kadottaa, se itsensä löytää

Anteeksiantoon liittyy totuuden hyväksyminen täysin ehdoitta, koska kyseessä on sisältäpäin tuleva aito tunnetila, ei tilaa voi millään muotoa käsitteellistää järjellä, vaan sen on annettava avautua itse kokien.

Anteeksianto liittyy syvään ihmisyyteen ja on yhteydessä omaantuntoon, joka ihmistä ohjaa. Kun aito tunneprosessi on edennyt riittävän syvälle totuudellisesti, prosessoiden ja rehellisesti, alkaa ihmisen ego eli minuus menettää otettaan, ihminen alkaa kadota itseltään, vanhalta putoaa pohja.

Tähän vaiheeseen liittyy myös oivallus siitä, että itseasiassa olemmekin aivan mitättömiä ja olemattomia, me emme enää katso itseämme egon kautta, emmekä siis oikeastaan ole enää mitään.

Ei ole enää tarvetta tehdä itsestään tärkeää, vaan juuri silloin tapahtuu aito nöyrtyminen. Samalla ihminen on myös täysin tyhjä.

Tämä ei kokemuksena liity enää itsensä korottamiseen millään lailla, vaan ihmisen kadotessa itseltään, tilalle astuu tyhjyys ja ihminen kokee sisäisen rauhan.

Tämä tunne on jotain paljon aidompaa ja syvempää, kuin mikään aiemmin.

Rakkaus

Rakkauden aidossa kokemisessa tapahtuu luovuttaminen ja ihminen antautuu olemiselle.

Rakkauden edeltäviä aitoja kokemuksellisia tuntemuksia on nöyrtyminen, tyhjyys ja heikkous. Sen jälkeen tulee rakkaus.

Rakkauden oivalluksen avaimina on itsetuntemus, aito sisäinen omatunto ja anteeksiannon kautta tapahtuva nöyrtyminen ja antautuminen elämälle.

Elämä on oppia ikä kaikki, rakkaudessa eläminen ja oivallus ei tarkoita, etteikö elämän prosessi edelleen jatkaisi oppimisen kokemista ja toisi pintaan mitä moninaisempaa tunteiden kirjoa.

Rakkaus toimii kantavana voimana, joka pitää löydetyn ydinminuuden elinvoimaisena ja aitona. Oman elämän prosessi ei kuitenkaan siihen lopu, vaan jatkuu läpi elämän.

Rakkauden oivaltaminen ja rauha avaa kanavat elämälle ja sitten elämä kantaa.

Itsensä löytäminen on antautumista elämälle ja sisäisen jumaluuden löytymistä.

Ihmisen on ensin rakastettava itsensä uudelleen ehjäksi, jotta voi aidosti antaa ja vastaanottaa rakkautta. Tämä tapahtuu kehossa aidosti läsnä ollen ja juuri silloin voi ihminen löytää oman itsen todellisen arvon, ilman mitään suoritteita tai vaateita.

Hän nostaa oman löydetyn aidon sisäisen lapsen omalle paraatipaikalleen ja alkaa antamaan tälle sitä rakkautta ja hoivaa, jota tämä tarvitsee.

Aito rakkaus toimii vain oman itsen kautta, tehden ensin kantajastaan kokonaisen ja rakastetun, sen jälkeen on mahdollista aidosti oman itsensä kautta antaa itsestään. Kuulostaa haasteelliselta, mutta lopulta olemme oman elämän tärkein ihminen.

Totuus

Totuus on syvin ulottuvuus, joka avautuu elämänprosessoinnin tielle lähteneelle, prosessi johdattaa kohtaamaan oman lapsuuden, tunneperimän ja oman itsen totuuden kaiken läpäisevässä energiassa.

Totuus lopulta parantaa ja antaa rauhan, tämä on lopulta sisäänkirjoitettuna ihmiseen ja elämään itsessään.

Totuus tuo rakkauden myötävaikutuksessa esiin pinnan alla olevat traumat ja kokemukset, jotta sopu ja ymmärrys menneelle voi löytyä ja ihminen löytää rauhan.

Ihmisen järki ei milloinkaan voi tavoitella aitoa totuutta. Oman totuuden äärelle löytää jokainen itse, totuus on persoonallinen ja merkitys löytyykin vain oman elämänprosessin kautta, nöyrästi kulkien kukin omaa totuuden polkuaan.