Kielletyt tunteet

Ihminen on tunteva olento ja juuri tunteet tekevät ihmisestä nykyhetkessä elävän ja aidosti kokevan olennon. Luonnollisessa tilassaan ihminen vielä koki vapaasti perustunteita.

Alkaessaan vieraantua itseltään alkoi ihminen menettää herkkyyttään tuntea elämää aitojen tunteiden kautta. Elämä ja keho itsessään ei lopulta anna ihmiselle paljon vaihtoehtoja siinä, tunteeko hän tunteita vai ei. Kun ihmisen luonnollinen tunteiden kokemisen taso tukkeutuu ja estyy, alkaa kielletyt ja estyneet tunneilmaisut aiheuttaa epätasapainoa ja patoutua ihmisen kehoon.

Mitä enemmän ihminen elää järkensä varassa, sitä vieraantuneempia hänen sanansa on hänen todellisesta itsestä. Järki asuu päässä, mutta tunteet kerroksittain koko kehossa. Järki- ihminen pyrkii kaikin tavoin hallitsemaan ja kontrolloimaan tunteita ja työntää ne taka- alalle. Tehokkuus syntyy itsensä kieltämisestä ja suorittamisesta.

Todellisten tunteiden kieltäminen ja hylkääminen ilmenee helposti kaikenlaisina riippuvuuksina

Elämän varrella tapahtuu usein ihmisen tiedostamaton vieraantuminen tunteista. Tunteiden pitkäaikainen ja kerroksittainen patoaminen kehoon aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia, kun sisälle pakkautuneet tunteet alkavat etsiä varaventtiiliä eli ulospääsyä ihmiselle epäterveellisestä ja luonnottomasta tilasta.

Tunnekehoterapiassa näitä kehon reaktioita kutsutaan antitunnereaktioiksi. Ihmisen kieltäytyessä kuuntelemasta oman kehonsa viestejä, alkaa keho viestittää monenlaisin tavoin kokemastaan hädästä. Tunteiden prosessointi on kerroksellista ja kytkeytyy ihmisen elämänkaareen ja tunneperimään.

Tunne prosessoidessa on hyvä aina pysähtyä kuuntelemaan, että mikä on se antitunne, josta pinnalla olevassa oireessa on kyse, mitä tunnetta menneisyydessä en ole pystynyt rehellisesti kohtaamaan?

Stressi

Stressi on tila, jossa ihminen ei enää ole kykenevä hallitsemaan toimintaansa ja aikaa. Järki- ihminen kieltää omat antitunteensa ja kiihdyttää usein elämänsä yhä suurempaan kilpajuoksuun ajan kanssa. Järki- tilassa ihminen suorittaa ja suorittaminen estää itsensä ja tunteidensa kohtaamisen.

Ihmisen on usein itse pysäytettävä itsensä ja muistettava, mikä on tärkeää ja mikä on oman elämän tarkoitukselle olennaista. Stressi säätelee ja vaikuttaa monen meistä elämään. Tyypillisiä stressioireita on: kiire, hermostuneisuus, levottomuus, unettomuus, väsymys, päänsärky, vatsa- ja ruoansulatusoireet ym moni muu.

Palautuminen takaisin omaan kehoon ja oman itsen kuuntelu, katkaisee helposti stressitilan. Kehoterapiassa painopiste pystytään palauttamaan päästä takaisin kehoon ja tunteisiin. Stressitila on kuitenkin meillä monella enemmän pysyvä olotila, jota ylläpitää monet sisäiset mekanismit kehossamme, ulkoinen elämä on vain heijastusta sisäisyydestämme.

Uupuminen

Nykyihminen uupuu suorittaessaan elämää, useimmiten järki- tilassa. Uupumiseen liittyy usein ensin stressiä ja siihen liittyy myös huolehtimista, ahdistusta, masennusta, liikaa kiltteyttä, mahdollista täydellisyyden tavoittelua ja kilpailuhenkisyyttä.

Kun ihminen alkaa lamaantua ja yhteys aitoihin perustunteihin katoaa ja lopulta toimintakykyä on hyvin vaikea ylläpitää. Uupumiseen liittyy hyvin vahvasti se, että todellinen yhteys omaan itseen ja tunteisiin on hävinnyt.

Täydellinen pysähtyminen ja se, että alkaa tutustua sisältään nouseviin tuntemuksiin auttaa löytämään ulospääsyä.

Masennus

Masentunut ihminen saattaa kokea tunneterapian näkökulmasta itsensä ja elämänsä arvottomaksi. Kaikki mennyt on kasaantunut siihen pisteeseen, että mielenkiinto elämää kohtaan katoaa ja aloitekyky on olematon.

Tähän saattaa liittyä padottua vihaa ja kiellettyä syyllisyyttä. Ihmisellä ei ehkä ole ohjia omaan elämään ja tilanne on vain ajautunut syvään lamaannustilaan, joka diagnosoidaan masennustilaksi.

Vihan tunnistaminen ja purkaminen on tärkeää, ihmisen on löydettävä uudelleen sisäiset rajat ja uskallettava sanoa ei. Usein alkuperäiset peilit tulevat lapsuudesta ja omasta tunneperimästä.

Huolehtiminen

Huolehtiminen on myös antitunne, joka lamaannuttaa ja saattaa lopulta viedä toimintakyvyn. Huolehtimiseen liittyy usein hylätyksi tulemisen tunnelukko, jolloin ihmisellä ei itseasiassa ole yhteyttä siinä määrin omaan itseen, että hän ohjautuisi oman itsensä kautta, sen sijaan hän ripustautuu toisiin ihmisiin huolehtimalla ja lähestulkoon omistamalla toisen ihmisen, tarpeineen ja haluineen.

Vaakakupissa toinen ihminen menettää vapautensa, itsenäisyytensä ja kasvun mahdollisuuden.

Sisään painettu tiedostamaton syyllisyys pahentaa opittua toimintamallia, jossa ihminen epätoivoisesti “yrittää pestä syyllisyyttään” tekemällä omasta mielestään muille hyviä tekoja.

Huolehtiminen ja taakan kanto estää aitojen tunteiden kokemisen ja elämän omasta itsestään käsin. Keho oireilee hartioilla, lapaluiden alueella, käsissä, vatsassa ja suolistossa. Tunneprosessoinnilla on mahdollisuus purkaa ja tiedostaa opittuja ja tunneperimään sidottuja toimintamalleja.

Huolehtiminen on usein hyvin syvälle tunneperimässämme, koska olemme oppineet siihen useiden sukupolvien kautta. Olemme laittaneet itsemme syrjään ja yrittäneet tehdä itsestämme tarpeellisen ja arvokkaan suorittamalla ja huolehtimalla.

Tämä on antanut elämälle arvon, mutta vienyt kauas omasta itsestä. Voimme tiedostamattamme jatkaa samaa huolehtimista vaikka hoitajana tai missä tahansa muussa ammatissa, jossa saamme tyydytyksen elämään oman tunnelukon kautta.

Ahdistus

Ihmisen ahdistuminen voi käydä kaikkien perustunteiden kautta. Ahdistus on hyvin tavanomainen antitunnereaktio nykypäivänä. Ahdistus on epämääräinen tuntemus, jossa ihminen pakenee tunteitaan ja itseään. Ahdistus katkaisee yhteyden aitoihin tunteisiin.

Tunnekehoterapia alkaa avata kehoa ja kehon lukkoja, jolloin ahdistuksen takaa alkaa löytyä yhteys myös aitoihin tunteisiin.

Pettymys

Ihminen, joka samaistuu järkeensä, elää paljolti järjen luomien tavoitteiden ja saavutusten siivittämässä maailmassa, joka luo paineita. Tässä kohtaa ihminen on vieraantunut todelliselta itseltään ja tavoitteiden saavuttaminen vain tuo sisäistä tyydytystä, ikään kuin palkintoja kaikesta vaivannäöstä.

Sisällä on kuitenkin tyhjä tunne, joka janoaa koko ajan lisää. Pettynyt on pettynyt koko elämään, joka ei tuo kuin hetkellisen tyydytyksen sisäisille yllykkeille.

Tämä antitunne vaatii elämänkaaren uhmaikien uudelleen tarkastelua ja kehoprosessia. Elämälle alkaa löytyä tarkoitusta, kun oma identiteetti selkeytyy.

Paljastuminen

Järjen maailmassa hyvin salattua ei ole olemassa. Häpeä on voimakkaimmin kielletty tunne ja paljastumisen antitunnereaktio pitää ihmistä tilassa, jossa häpeä on painettu syvälle kehoon. Häpeän paljastuminen kehoprosessissa tuntuu kasvoissa, päässä ja hermostossa. Häpeän painaminen kehoon liittyy myös addiktioihin, hormonitoimintaan ja seksuaalisiin häiriöihin.

Suru

Surun polaarinen vastinpari on ilo.

Suru syntyy, kun ihminen kokee menetyksen tai pettymyksen. Suru on itseasiassa antitunnereaktiona kytkeytyneenä egon tapaan toimia. Ego kokee, että häneltä on otettu jotakin pois tai hänen oikeuksiaan on loukattu. Suru on reaktio menetykseen.

Taustalla voi olla syyllisen etsiminen ja katkeruus elämälle, ihminen voi myös syyllistää itseään. Usein surun purkautuessa purkautuu myös padottu viha. Nyt- hetkessä ulos itketty ja surtu suru ei patoudu kehoon, se auttaa löytämään väylän tilanteen hyväksymiselle.

Läheskään aina surun kyyneleet eivät ole yhteys alkuperäiseen, surun takana olevan tunteen kohtaamiseen.

Tunnekehoterapiassa voi purkaa menetyksiin ja kuolemiin liittyvää surua, joka on patoutunut ihmisen eri ikätasoille. Surun antitunnetilaan liittyy usein monenlaisia tunteita. Ihmisen on mahdollista purkaa elämänvarrella tapahtuneet kuolemat, menetykset ja hylkäämiset tunnekehoprosessin kautta. Silloin ihminen vapautuu ja päästää irti tapahtumiin liittyvät tunnesyyt.

Paniikki

Paniikki antitunnereaktiona on poistumisilmiö. Ihminen siirtyy paniikkitilaan, jos jokin tunteista on niin voimakas, ettei sitä pysty kohtaamaan, eikä hallitsemaan järjellä.

Hallintayrityksen pettäessä, nousee paniikki pintaan. Tunteista paniikin takana voi olla pelko, viha, syyllisyys, häpeä tai yhtä aikaa monia tunteita. Usein pelko liittyy paniikkiin eniten.

Jossain tapauksissa tunteiden dynamiikassa paniikki on niin voimakas, että se johtaa psykoosiin.