Mitä on luontaisterapia?
Luontaislääketieteen peruslähtökohtia:
Luontaislääketieteen mukaiset hoidot ovat aina koululääketiedettä täydentäviä hoitoja. Koskaan ei pidä laiminlyödä lääkärin tai terveydenhuollon määräämiä tutkimuksia ja hoitosuosituksia. Luontaisterapeutti ei myöskään tee asiakkaasta diagnooseja, ei suosittele lääketieteellisen hoidon keskeytystä tai muuten puutu asiakkaan sairauksien hoitokäytäntöihin, jotka hänelle on määrätty.
Asiakkaan on myös itse tunnettava oma vastuunsa hakeutua lääketieteellisiin tutkimuksiin ja ottaa vastaan hoitoa perusterveydenhuollosta, muutoin voi jäädä saamatta paras ja nopein apu. Luontaislääketiede täydentää ja tukee asiakkaalle määrättyjä hoitoja ja diagnooseja.
Useat nykytutkimukset osoittavat, että monien sairauksien ja epätasapainotilojen takana on stressi, joka voi näkyä hyvinvoinnissa sekä tiedostettuna, että hyvin usein tiedostamattomasti. Epigenetiikka on tieteenala, jonka mukaan ympäristö vaikuttaa solujen toimintaan. Tämän lähestymistavan mukaan tulevaisuudessa nähdään lääketieteessä myös energian hallinta yhtenä keskeisenä ihmisen hyvinvointiin liittyvänä tekijänä.
Solujen suurin kuormittaja on nykyihmisen kiireinen elämäntyyli, sekä siihen liittyvä stressi, väsymys ja riittämättömyyden tunne, jotka painavat alaspäin kehoa ja mieltä. Kuormitus voi ilmetä edelleen fyysisenä ja henkisenä pahoinvointina, jonka tyypillisimpiä oireita ovat unettomuus, masennus, jaksamisen haasteet, selkävaivat, kilpirauhasen toimintahäiriöt sekä erilaiset iho- ja suolisto-ongelmat.
Nyt alkaa siis myös löytyä tieteellistä näyttöä sille, että ihmisen keholla, aivan solutasolta asti, on muisti, jota kohti mennessä päästään suoraan kokemusperäiseen yhteyteen oman kehon ja näin ollen oman elämänkaaren ja vielä syvemmin oman suvun tunneperimän kanssa. Tämä solutasolle sidottu informaatio on mahdollista vapauttaa ja tämä heijastuu ihmisen kokemaan hyvinvointiin suoraan ja välittömästi.
Luontaislääketieteen periaatteita:
Kokonaisuus. Fyysiselle, psyykkiselle ja mentaaliselle annetaan suhteessa sama painoarvo.
Yksilöllisyys. Ihminen on tunteva, ajatteleva ja eri tavoin reagoiva persoona. Sama syy voi ilmetä ihmisessä erinlaisin oirein, kokemus on aina yksilöllinen. Hoidoissa pyritään saamaan kokemus aina ihmiseltä itseltään.
Luontaislääketiede näkee ihmisen elämän prosessina, jokaisella ihmisellä on omat yksilölliset elämänvaiheet ja henkilöhistoria.
Heringin lain mukaan useat sairaudet saavat alkusyynsä ja kehittyvät menneisyydessä ja elämän prosessin mukaan huomioiden paraneminen tapahtuu käänteisessä järjestyksessä.
Luontaislääketieteessä nähdään ihmisen keho ja elimistö järjestelmänä, joka jo luontaisesti etsii parasta mahdollista tasa- painoa. Ihmisen oma palautumis- eli itsesäätelyjärjestelmä toimii luontaisesti ja luontaishoidoin pyritään auttamaan kehoa luonnonmukaisesti tasa- painottamalla, avaamalla jännityksiä ja prosessoimalla tunnesyitä. Elämäntilanne nähdään aina kokonaisvaltaisesti ja osana paranemisprosessia.
Erinlaiset oireet kertovat häiriöistä kehon omassa säätöjärjestelmässä. Tähän vaikuttavat kokonaisuus eli fyysiset, mentaaliset ja psyykkiset tekijät.
Keskeistä luontaislääketieteessä on hyvän terveyden ylläpitäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy.
Itseparannuskykyyn liittyvät tekijät ovat tärkeitä, jos lääketiede pyrkii korjaamaan kehon häiriötilan, se ei useinkaan auta, jos ihminen jatkaa samaan malliin. On myös tärkeää tulla tietoiseksi hyvästä ravitsemuksesta ja sen merkityksestä, puhtaasta ilmasta, liikunnasta, valosta, ihmissuhteista, omasta sosiaalisesta tilanteesta jn.
Luontaislääketiedettä voidaan pitää myös kuntouttavana hoitona, kun esimerkiksi sairaus on selätetty, luontaishoidoin voidaan alkaa palauttaa elimistön terveyttä ja elämänvoimaa, jolloin kokonaisuus huomioon ottaen kehon omat terveyttä ylläpitävät säätelymekanismit alkavat jälleen ylläpitää hyvää terveyttä.
Luontaislääketiede näkee ihmiskehon viisaana ja kannustaa nykyihmistä kuuntelemaan tarkoin kehon viestejä, omaa jaksamiskykyä ja oman kehon rajoja. Luontaishoidot syventävät ja luovat yhteyttä omaan kehoon, alamme jälleen arvostaa omaa kehoa ja sen terveyttä.
Luontaisterapian lääketiedettä täydentävä fokus näkyy ennaltaehkäisynä, rentouttaa, laukaisee jännityksiä, pyrkii löytämään kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jolloin tulee huomioitua myös ihmisen identiteetti, tunteet, kehon tunnemuisti, tunneperimä ja ajattelumallit.
Luontaislääketieteen informaatiokäsitteitä ja joitain tunnevyöhyketerapian ydinkäsitteitä
Epigeneettinen muisti, epigeneettinen periytyminen. Soluilla on muisti.
Epigenetiikan tieteenalan mukaan ajatukset vaikuttavat kehon toimintaan ja terveyteen. Toimintaamme ei säätele pelkästään DNA, vaan biologiaamme ohjaavat vahvasti solun ulkopuolelta tulevat viestit. Kaikki kokemuksemme – niin tietoiset kuin tiedostamattomat – ovat tallentuneet soluihimme koodeina. Ne ovat kuin valokuvia solujen muistissa, jotka vaikuttavat kehon ja mielen toimintaan.
Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Siksi se mitä soluissamme on muistissa voi selittää terveyttä tai sairastumista.
Tunneperimä. Aiempien sukupolvien tunne- ja antitunnekokemuksiin sekä elämäntapahtumiin liittyvä periytyvä tunnemuisti. Ihminen voi palautua täysin tietoisena muistamaan vanhempiensa, isovanhempiensa ja vieläkin varhaisempia sukunsa tunnekokemuksia lähes kuin itse kokisi niitä. Evoluution tunneperimämuisti voi ulottua satojen ja jopa tuhansien vuosien taa.
Energialääketiede huomioi sähkön ja sähkömagneettisten kenttien vaikutukset ihmiseen, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
Energialääketieteessä sairaudet tai alkavat terveysongelmat voidaan usein havaita ennalta ihmisen energiakentässä ennen kuin ne ilmenevät fyysisinä oireina. Terveyttä voidaan edistää ja ylläpitää, kun korjataan energioihin liittyviä häiriötiloja.
Perinteinen lääketiede perustuu lähinnä biokemiaan ja energialääketiede vastaavasti biofysiikkaan. Energialääketiede voi täydentää perinteistä lääketiedettä korjaamalla ongelmia informaatiokentässä.Sähkömagnetismi.
Tunteiden dynamiikka. Tunteiden prosessoinnilla on eri vaiheita, vaikka jokaisen oma tunneperimä on aina yksilöllinen. Tunteiden dynamiikassa ihminen ylittää ensin ensimmäisen rajan. Ennen tämän rajan ylittämistä ihminen saattaa elää järjellä kontrolloidussa tilassa, johon usein liittyy suorittaminen ja vieraantuminen omasta itsestä. Vieraantumiseen saattaa liittyä epämääräistä ahdistumista, väsymistä ja mikään ei tunnu miltään- tilaa.
Nykyihminen suorittaa ja sitten uupuu, kun keho ja tunnemieli ei toimikaan kuten kone, järkevästi ja optimoidusti ja kontrolloidusti. Hyppy tunteisiin on monelle nykyihmiselle suuren kuilun ylittämistä. Ihminen pyrkii pitämään kaiken hallussa ja järjestyksessä kontrolloidessaan itseään ja näin ollen ylläpitääkseen turvallisuudentunnetta. Hyppy omaan sisäiseen maailmaan, on monelle hyppy pelottavaan tuntemattomaan maailmaan.
Pelon voittaminen on ensimmäisen tunnehypyn edellytys, silloin järki alkaa menettää hetkellisesti kontrolliaan ja ihminen alkaa vähitellen kääntää katsettaan sisäänpäin. Ensimmäisen rajan jälkeen on kaksi mahdollisuutta, lähteä joko tunteiden kohtaamisen ja prosessoinnin tielle tai palata takaisin järjellä kontrolloituun antitunnetilaan, mikäli pelko nouse ylitsepääsemättömäksi tai ihminen pelkää liikaa itselleen näkyväksi tuloa. Pelko on syvällä kehomuistissa.
Tunteiden dynamiikassa ihminen kohtaa aidosti kerros kerrokselta perustunteitaan, keho päästää aina luontaisesti syvemmälle, kun tunnekokemusten vapautus onnistuu. Tämä on kuin sipulin kuorimista. Useinkaan prosessi ei etene niin suoraviivaisesti, kuin tunteiden dynamiikkakaavio osoittaa, vaan milloin vain voi prosessi ajautua takaisin johonkin antitunnetilaan tai täydelliseen kieltämiseen eli järkitilaan.
Kirjoittaminen, tunteen ohjaaminen johonkin tekemiseen ja/tai rauhallisempi pohdinta voi auttaa tunnemieltä pääsemään läpi vastustuksen, jos tuntuu että oma prosessi jumittuu.
Aidot perustunteet: pelko, viha, syyllisyys, häpeä ovat tunnetyöskentelyssä jo ensimmäisen tunnehypyn jälkeen ensin kerroksittain pintaan nousevia tunteita.
Aidot syvemmät tunteet: Anteeksianto, rakkaus ja totuus. Tulevat tunnetyöskentelyssä esiin vasta kun kyetään nöyrtymiseen, toiseenkin tunnehyppyyn.
Tunnetrauma: joko yksittäinen traumaattinen elämänkaarella koettu tapahtuma, joka jättää muistijäljen kehon tunnemuistiin tai sarja traumaattisia tapahtumia, jotka ovat toistuneet elämänkaaressa tai tunneperimässä. Kaikkiin tunnetraumoihin liittyy kohtaamattomia, kiellettyjä tunteita, antitunteita sekä yksittäinen tapahtuma, toistuvia tapahtumia tai pysyvämpi elämäntilanne, joka on synnyttänyt kehollisen trauman. Tunnetrauma voi syntyä myös pelkän traumaattisen antitunneilmapiirin seurauksena.
Prosessointi: Elämänkaaritapahtumien ja perimän tunneprosessointi. Prosessoinnissa tunne ja siihen liittyvä elämänkaaritapahtuma, tapahtumasarja, tilanne tai perimä kohdataan rehellisesti. Syntyneiden tunnetilojen annetaan purkautua tai ne puretaan tietoisesti. Prosessointi päättyy anteeksiantoon ja tunnetraumasta vapautumiseen. Tunteiden dynaamisesta luonteesta johtuen prosessointi on jatkuvasti ajallisesti muuttuva ja kehittyvä tapahtumasarja.
Peilaus: Tunnetraumansa kohtaaminen toisessa ihmisessä. Peilaus tarkoittaa psykologisessa tunnekehoterapiassa ja tunteiden dynamiikassa sitä, että sosiaalinen tunne, jolla on kohde, voi ilmetä vain kohtaamisen kautta. Toisen ihmisen kohtaaminen synnyttää peilin, johon “katsominen” mahdollistaa tuntemisen. Peilaus on antitunnetilasta vapautumisen ainut ehto. Ihmisen on parantuakseen suostuttava kohtaamaan tunnetraumansa, kehoon lukkiutuneet antitunteet ja niihin liittyvät tunnereaktiot. Katsoessaan peilistä, toisesta ihmisestä itseään, oppii tuntemaan itsensä.
Tunnepeilaukset syvenevät prosessin edetessä, vaikka ihmisen perusolemus alkaakin jo heijastaa suuressa määrin jo totuutta sekä rakkautta, jotka tekee ihmisestä totuudellisen ja rehellisen itselleen ja nöyrän omalle tunneprosessilleen. Ulkoinen maailma on sisäisyytemme peili, jonka kautta tapahtuu oivaltaminen.
Ego eli valheellinen tiedostamaton osamme tekee meistä sokeita aidolle itsellemme, ego ei myöskään pysty kohtaamaan tai näkemään aidosti toisen ihmisen aitoa minuutta, vaan valheellinen tunnekuorma vääristää kokemusta ja kohtaamisen syvyyttä.
Järkitilassa ihminen on vieraantunut omasta aidosta itsestään ja kykenemätön peilaamaan sisintään ja näin ollen parantumaan. Hän saattaa nähdä vian vain muissa ja ympäristössä. Todellisuudessa hän on sokea omalle sisäiselle ohjelmoinnilleen ja katsoo maailmaa omista tunnelukoista käsin.
(Termit perustuvat tunnevyöhyketerapiaan hoitometodina ja ovat löydettävissä opiskelumateriaalista)
